Blogi kertoo elämästäni kissojen ympärillä, ensikotina, jonka tarkoitus on etsiä hylätyille kissoille uudet kodit. Blogista löytyy erilaisia tarinoita eri kissojen kohdalta,
yleistä tietoa kissoista, vinkkejä (esim. erilaisiin kissojen sairauksiin liittyen), päivittäisiä kuulumisia sekä söpöjä kuvia uusista ja vanhoistakin asukeista :)
Huom: Kaikki blogissa kerrottu on peräisin omista kokemuksistani, ellei erikseen sanota.

tiistai 14. marraskuuta 2017

Kohti kissapörssiä!

  Aikaisemmassa blogipäivityksessä mainitsin kissanpennun, joka tuli minulla kuolemankielissä. Milena - tai nykyään tuttavallisemmin Papana (kiitos Jounille tästä ;)) etsii nyt uutta kotiansa pörssissä.

  Milena löytyi Pälkäneeltä, tienposkesta makaamasta. Pieni pentu oli luuta ja nahkaa, eikä pysynyt jaloillansa. Onneksi ihmiset, jotka Milenan löysivät, veivät pennun kiirreellisesti eläinlääkäriin. Siellä tämä sai nesteytystä koko tuon päivän ja lopulta antibiootit matkaan. SEY Valkeakosken seudun eläinsuojeluyhdistyksen luonnonvaraisten eläintenhoitaja Hanna Al-Saedi otti minuun yhteyttä ja silloin otin Milenan siipieni suojaan. Hannalle suuret kiitokset Milenan hoitamisesta eläinlääkäriin ja sen jälkeenkin.






   Nyt Milena on vetreä, ketterä ja terve nuori neiti, joka viipottaa tuulispään lailla ympäri kämppää. Suurimmaksi ystäväkseen Milena on valinnut meidän uusimman karvavauva, Niilo koiran. Nämä kaksi ovat lähes erottamattomat ja minulta jatkuvasti kyselläänkin, enkö jättäisi Milenaa itselleni, miten Niilo muuten pärjää. ÄH, olisinkin niin helppoa tämä. Minun täytyy kuitenkin ajatella niitä kissoja, jotka vielä tarvitsevat ensikotia, jotta löytäisivät uuden lopullisen kotinsa maailmalta. Milenalle aion kuitenkin etsiä hyvän ja vastuuntuntoisen kodin, joka pitää tytöstä huolta loppuun saakka. Ei enää yksin ulkona kuljeksimista tälle rakkaalle.


Käy tsekkaamassa Milenaa pörssissä!

https://www.kissojenkatastrofiyhdistys.net/kissaporssi/


Milena lähettää kaikille syksyisiä terveisiä!





               

sunnuntai 3. syyskuuta 2017

Kiireistä syksyä!

Noniin, nyt on kesäloma vietetty, onneksi melko rauhallisin merkein. Mutta kuten moni kissanomistaja ja/tai kissaihmiset tietävät, syksy on hyvinkin kiireistä aikaa niillä, jotka antavat leikkaamattoman kissansa kulkea yksin ulkona. Tämäkään vuosi ei ole poikkeus, joten kerron tässä teille kahden kissan tarinan tämän syksyn ajalta.




MIMI

Mimi tai alkujaan Mimosa, tuli minulle KKY:n kautta Tampereelta. Sain soiton yhdistykseltä, että nyt on niin täynnä toimitila kissoista, että ennen kuin tulee uusia, täytyisi ensikotien ottaa suojiinsa karvaturri jos toinenkin, mikäli vain pystyivät. Minulle tuli kaunis, musta tyttökissa Mimosa. Mimosa oli jo tullessaan hyvin ihmisrakas, mutta karva jälleen todella huonokuntoinen. Ulkona kauan seikkailleen kissan perus tavaramerkki. Itseasiassa, olen melko varma, että ennen KKY:lle tuloaan, Mimiä ei oltu varmaan koskaan harjattu. Sen verran lähti karvaa ja voi sitä hilseen määrää! Mimi oli minulla noin 2 viikkoa, kunnes löysin sille uuden kodin. Nuori pari tuli tätä katsomaan ja Mimi lähti heidän mukaansa. Kuulumiset sieltä ovat olleet sydäntä sulattavia. Mimi on kuin kotonaan!

Mimi rakastaa ihmisiä ja tulee toimeen muiden kissojen
kanssa.


MILENA

Tämän hetkinen potilas on pieni, noin 10-11 viikkoinen valkokilpparityttö Milena. Kyllä, sanan jokaisessa merkityksessä tyttö on potilas. Milenan tarina on niin surullinen, mutta onneksi tämä alkaa olla jo paranemaan päin. Kissanpentu oli nimittäin löydetty tienposkesta makaamasta, luultu ensin kuolleeksi. Tarkistettaessa kissan kuntoa, huomattiin tämän kuitenkin hengittävän. Samantien tyttö kiidätettiin eläinklinikalle ja siellä hän viipyikin sen päivän, tiputuksessa. Milenalla oli korvapunkkeja ja väiveitä löytyessään ja tämä oli hyvin laiha. Aluksi Milena meni VESYn (Valkeakosken seudun eläinsuojeluyhdistys) luonnonvaraisten eläintenhoitajalle, Hanna Al-Saedille. Hanna ottikin lopulta minuun yhteyttä ja Milena matkasi luokseni. Antibioottia, ruokaa, antibioottia, ruokaa, ruokaa, ruokaa. Kirjaimellisesti. Pentu on yhä tehoruokinnassa, mutta on selvästi jo piristynyt. Aluksi jouduin ruokkimaan tätä sylistäni ja opettamaan kissanvessan käytön, sillä ulkona eläessään, kaikki nämä olivat uusia asioita. Nyt Milena osaa jo käydä itse tarpeillaan ja syö kiposta/lautaselta ruokansa, niin kuin toisetkin kissat. Hiljaa hyvä tulee.

                                                                                       


 











Milenan ja muiden kuulumisia päivittelen taas myöhemmin :) Hyvää alkavaa syksyä kaikille lukijoille!

sunnuntai 16. heinäkuuta 2017

Kesäloma

Pidän kesälomaa nyt kirjoittamisesta samoin (niin paljon kuin pystyn :D) ensikoteilusta. Palaan elokuussa takaisin sorvin ääreen uusien juttujen kera. Viettäkää kaikki mukava ja virkistävä kesä!




Miia

perjantai 28. huhtikuuta 2017

Lohiöljy

   Mitä tulee kissojen (tai koirien) lisäravinteisiin, en ole niitä koskaan kovin isossa osassa pitänyt, mikäli ruuanlaatu on kohdillaan. Jos kissa syö kunnollista kuivamuonaa, se saa siitä kaiken tarpeellisen, eikä näin ollen lisäravinteita tarvita. Itseltäni löytyy kuitenkin vakiona aina Nutriplusgeeli, sillä joskus luokseni tulee huonokuntoisia kissoja tai pieniä pentuja, joten nutriplus on toiminut hyvänä lisänä. Suosittelen sitä myös aina silloin, jos kissa on huono syömään. Itse geelihän ei vatsaa täytä, mutta siitä kissa saa kaiken tarpeellisen, mitä se muuten saisi kuivamuonasta. 

  Nyt kuitenkin törmäsin 'puolivahingossa' lohiöljy valmisteeseen, mitä olin alkujaan hankkimassa Niilolle. Ostin sen meidän tipsulle, sillä se välillä nirsoili nappuloiden suhteen ja olin kuullut, että lohiöljy maistuu koirille ja voi auttaa nirsoilun suhteen. No, koiralle se ei toiminut kuin hetken, mutta päätin kokeilla öljyä myös kissoille. Ruuan seassa se meni jotenkuten muutamalle kissalle, jotka muutenkin ovat persoja kaikelle ruualle, mutta ei puhettakaan että meidän nirppanokat (mm. Zahir) olisi syönyt ruokaa, missä öljyä oli. No, peli ei ollut vielä menetetty, vaan päätin muutaman kerran viikossa pienellä lääkeruutalla ruutata (ohjeessa alle 5kg -> 2,5ml päiväannos) öljyä Zahirille suoraan vaan suuhun. Ihme kyllä, näin öljy näytti maistuvan neidille, sillä sitä nuoltiin vielä sormistakin.


   Meni noin 2vk kun huomasin, että Zahirin turkin laatu parani huomattavasti sekä irtokarvat vähenivät. Kaikista ihmeellisintä oli, että hilse, josta Zahir kärsi aina keväisin karvanlähdön takia, oli hävinnyt kokonaan. Toki neidin turkki oli aina ollut kaunis, mutta nyt siihen oli tullut selkeästi kiiltoa enemmän. Joten ainakin tämän perusteella kannatan lohiöljyn kokeilemista kaikille, joiden kissat kärsivät mm. runsaasta karvan lähdöstä tai hilseestä. Öljyn myös kerrotaan olevan hyväksi nivelille.

  Itse käytin Mustista & Mirristä saatavaa Avital lohiöljyä (300ml) ja se oli 13,90e. Tuotetta saa myös vielä pienemmässä pullossa (100ml) tai tarvittaessa isommassakin (1L).



Tässä pieni pätkä lohiöljyn hyödyistä:



Lohiöljyn omega-3-rasvahapoilla on laaja-alaisesti hyviä terveysvaikutuksia. Riittävä saanti tukee etenkin ihon, turkin ja nivelten hyvinvointia sekä ylläpitää vireystasoa. Avital-lohiöljy on valmistettu erityisellä menetelmällä, jolla lohiöljyn arvokkaat omega-3-rasvahapot ja antioksidantti astaksantiini säilyvät.



Ravintoaineet:
Proteiini0 %
Kuitu0 %
Rasva100 %
josta Omega-3-rasvahappoja15 %
EPA (eikosapentaeenihappo)3 %
DHA (dokosaheksaeenihappo)4 %
DPA (dokosaheksaeenihappo)1,5 %
josta Omega 6-rasvahappoja10 %















Lohiöljyä ei käytännössä voi antaa 'yliannostusta' eli kissalle tai koiralle voi valmistetta antaa, vaikka ruokavalio olisi tiptop kunnossa. Alussa kannattaa kokeilla muutaman kerran viikossa ja katsoa huomaako mitään eroa entiseen.